Tuhkaus ja yhteiskunta

Kuolema ei ole vain fyysinen tapahtuma, vaan kulttuurinen, sosiaalinen, uskonnollinen ja filosofinen ilmiö. Suhtautumisemme kuolemaan on vahvasti sidoksissa siihen, miten ymmärrämme elämän ja sen tarkoituksen. Myös käsitykset kuolemattomuudesta vaihtelevat eri uskontojen ja ihmisten välillä.

Hautaustapoja on maailmassa monia, uskonnosta ja kulttuurista riippuen. Polttohautaus on joissakin uskonnoissa yleinen ja suosittu, toisissa taas se on vieroksuttu tai kokonaan kielletty.

Keskiajalla Euroopassa polttohautausta käytettiin vain äärimmäisissä poikkeusoloissa, kuten nälänhätien, kulkutautien ja kaupunkien piiritysten aikana sekä kirkollisena lisärangaistuksena. Näin meneteltiin esimerkiksi itsemurhaajien kohdalla – olivathan he “kapinoineet Jumalan tahtoa vastaan” riistämällä oman henkensä.

Polttohautaus sellaisena kuin me sen tunnemme tänään, alkoi vähitellen levitä Euroopassa sen jälkeen, kuin Milanossa rakennettiin vuonna 1876 ensimmäinen krematorio. Ensimmäisen polttohautaus väitetään kuitenkin tapahtuneen muutamaa vuotta myöhemmin – vuonna 1882.

Länsieuroopassa tuhkaus on nykyään hyvin yleinen.  Vuonna 2011 tuhkattiin Ruotsissa 77 % vainajista, Tanskassa 78%, Isossa-Britanniassa 74%, Saksassa 43% ja Ranskassa 28%. Japanissa vastaava luku on jopa 99%.

Krematoriot

Krematorio on laitos, jossa suoritetaan tuhkauksia.

Suomen ensimmäinen krematorio perustettiin vuonna 1926 Hietaniemen hautausmaan lähelle. Nykyisin varsinkin suurissa kaupungeissa tuhkaaminen on yleistä.

Krematorio on yleensä varustettu yhdellä tai useammalla uunilla, ja tavallisesti siihen on myös yhdistetty tila, jossa voidaan pitää muistotilaisuus. Krematorion yhteydessä on tavallisesti myös ruumishuone ja jäähdytyskammio.

Ennen tuhkausta uuni esilämmitetään noin 700–800 asteeseen, minkä jälkeen arkku vainajineen työnnetään uuniin erityisellä sisäänvientivaunulla, joka heti vedetään pois, minkä jälkeen uuni suljetaan. Kun arkku on polttokammiossa, se syttyy välittömästi.

Palaminen kestää toista tuntia, minkä jälkeen tuhkat ohjataan uurnaan. Samassa yhteydessä tuhkasta erotellaan arkun naulat ja muut metallit.

Uurna luovutetaan krematoriosta omaisille tai sovitulle hautaustoimistolle kuittausta vastaan. Tuhkauurnaa noudettaessa hakijan on todistettava henkilöllisyytensä.

Suomen lain mukaan krematoriota ei saa pitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi ja krematorion ylläpitäjän on pidettävä luetteloa krematoriossa poltetuista henkilöistä henkilötunnuksineen.

✜  Vainajien ohella kotieläimiä tuhkataan eläinkrematorioissa.

Hietaniemen krematorio